Browsing by Subject "sosioekonomiset tekijät"

Recent studies on day-care staff have reported on problems in hiring qualified staff, and in increased resignations in existing staff. These problems are connected to an increase in workload and stress, and reduced wellbeing at work. When workload and challenges in day-care work increase, there can even be a risk of diminishing the pedagogical quality of education. The problems seem to occur differently and in different magnitudes in different day-care units, which indicates learning conditions’ possible segregation. In the case of schools, the socioeconomic status of nearby population has been noticed to affect children’s predisposed abilities to learn, and their support requirements in learning. This effect can be assumed to affect early childhood education similarly, which would lead to day-cares in socioeconomically disadvantaged areas to require extra resources and staff to compensate for the children’s increased support requirements. If those extra resources are not available, the staff will experience increased workload and stress, which will cause problems in the long term. The city is known to be somewhat socioeconomically segregated, and if this is mirrored in day-cares so that the backgrounds of children in day-cares get segregated, it may also start to affect the quality of education. In this case the unevenly distributed challenges would cause institutional segregation of learning conditions in early childhood education. The institutional segregation of early childhood education or schools has not been studied much in Finland. Earlier studies on Finnish schools have been able to explain differences between schools through differences in children’s backgrounds, and there has not been a reason to doubt the institutional equality of schools’ quality. The basic principle of the Finnish early childhood education and school system is to provide every child with equal conditions and opportunities to grow and learn. These equal conditions equalise segregation in the population by offering equally high-quality education in both disadvantaged and well-off areas of the city. However, if the segregation of children’s backgrounds is accompanied by the segregation of learning conditions in day-cares, there is a risk of the cumulation of both socioeconomic disadvantage and lower quality of education. In this case, the quality would decrease exactly where it would be most needed. In my thesis I study whether there is differentiation in problems related to hiring or keeping staff in the day-cares in Helsinki, through the numbers of resigned and unqualified staff in each unit. I also look at whether this segregation of day-care units is at all related to the socioeconomic segregation of the city’s population. In the study I utilize HR data from the city of Helsinki and socioeconomic population data from Statistics Finland, which I join onto spatial data of day-cares’ locations. I use this combined dataset to study the segregation of day-cares and its connections to socioeconomic segregation using quantitative statistical methods and spatial analysis methods. The results indicate that there is perceivable segregation in the staff of day-cares in Helsinki, but socioeconomic segregation is able to statistically explain the patterns only slightly. Therefore, mostly other phenomena seem to cause the differentiation in staff related problems, but these phenomena are not yet known. In terms of institutional segregation, the early childhood education system in Helsinki seems to still be quite equal. However, more knowledge about the subject is needed, because both the results in this study, as well as previous studies show some worrying signals pointing to the possibility of institutional segregation. In addition, intense public discourse around the topic of early childhood education, and a wide-ranging worker’s strike, including day-care staff, seem demonstrative of the seriousness of these challenges in day-cares.

The purpose of this study is to find out the views of the early childhood education personnel of the city of Helsinki regarding the realization of the quality of early childhood educa- tion. The study examines to what extent there are differences in the quality of early childhood education and to what extent experiences of possible high or low quality have common explana- tions. The aim is to analyze how the early childhood education center, region, and the qualification of the personnel explain possible quality variation, and to examine what other reasons there are for quality variation. The theoretical reference framework of the study consists of the definition of the quality of early childhood education and the review of quality evaluation. The data of the research consist of the answers to the survey carried out by the Education De- partment of the city of Helsinki in the spring of 2023. The survey is part of the early childhood education quality, assessment and management development project and it was sent to all Finn- ish-speaking early childhood education centers in Helsinki. The responses to the multiple-choice questionnaire (Likert) were analyzed by one-way analysis of variance, the Kruskal-Wallis test, and by calculating correlation coefficients. Open answers were analyzed using content analysis methods. When investigating the connection of regional socio-economic factors to the quality of early childhood education, the income and education level of the region according to the postal code of the Statistics Finland's database were used as background variables. According to the research results there are considerable quality differences in Helsinki public early childhood education. Differences in quality were largest between individual ECEC centers and child groups, decreasing when looking at bigger regions. Of the quality factors, the sensitivity related to the interaction between the staff and the children and the identification of the child's needs were the best realized. Shortcomings were seen especially in personnel and space re- sources, in pedagogical leadership structures, and in the implementation of child support. The research results gave indications that the quality of early childhood education in higher-income residential areas is higher than in lower-income areas. The qualification of the staff also had an impact on the quality of early childhood education, but it only explained a small part of the variation in quality.

During the past few decades, online shopping has grown steadily and increased its share of all retail sales. As internet connections have become more common and the selection of available online services has diversified, an increasing number of consumers have started to purchase different products online. Buying online has many time-related benefits compared to traditional retail as it enables the consumer to make purchases whenever and wherever. Yet, online grocery retailing has been relatively small-scale in both Finland and abroad compared with other product categories. In the past few years, however, the competition has become more intense as the few dominant Finnish grocery retailers and several smaller businesses have developed their online business models. In this study, I focused on one of Finland's leading grocery retailers, Kesko, and the customers and spatial characteristics of its online grocery services. The aim of this study was to find out 1) whether the accessibility of services affects the choice between an online store and a physical retail outlet in the case of grocery retail, 2) whether the widely accepted socio-economic characteristics of typical online shoppers find evidence in the case of choosing online grocery retail over a physical store or the frequency of online purchases and 3) how Kesko's online grocery retail has spread in the Helsinki region during the couple of years it has been in operation and where its potential new market areas in the region are. The MetropAccess time-cost-matrix for the Helsinki Region was used for the accessibility calculations. Travel times were calculated from all inhabited cells in the area and only from Kesko's online store's customer cells to the closest Kesko grocery store and separately to the closest store when all grocery stores were taken into account in the Helsinki Region. In some previous studies, urban living environment and dense service network have been observed to increase the probability of being an online shopper whereas poor accessibility to services increases the intensity of online shopping. In other studies and national statistics data, a variety of socio-economic attributes have stood out as prominent characteristics of e-shoppers. These include: young age (age groups 25-34 and 35-39), higher education, student status and high income. In addition, I have included the percentage of underage children of a cell's inhabitants in the analyses as Kesko's own data points very clearly in the direction that families with children are an important customer group to online groceries. The socio-economic variables of the region's inhabitants were mostly drawn from HSY's SeutuCD 2015 and Tilastokeskus' Paavo zip code data. I made correlation analyses on the YKR-grid level where the other variables were 1) the percentage of online customer households proportioned to cell's population in the whole region and 2) the intensity of online shopping in customer cells proportioned to population, and the other variables were the socio-economic variables of the population and the travel-time accessibility of grocery stores. The statistically significant Spearman's correlation coefficients were not very high, but weak connections between variables could be found. Customership of the online grocery store correlates negatively with travel time accessibility and the intensity of online shopping correlates positively with accessibility, which is in line with previous findings in the literature. Of the socio-economic variables chosen for this study, the ones that correlate the most with online shopping are income (with shopping intensity) and the percentage of 25-34- year olds (with customership). Finally, I analysed some potential future areas for growth for Kesko's online grocery business in the Helsinki Region based on the previously mentioned socioeconomic variables and accessibility of grocery stores in the study area. One weakness of the study was the availability of detailed enough socio-economic data when compared to Kesko's own YKR grid-level customer data. Some of the socioeconomic variables where derived from larger spatial units such as zip codes, which weakens the reliability of the correlation analyses. However, the grid-level examination is quite coarse for the capital region as well, and especially in this case, when the customer dataset itself was quite small. The accessibility of grocery stores is relatively good in the whole study area, so the study might not bring out the impacts of accessibility of physical services to online shopping as explicitly as might really be the case if the study was carried out in an area or with product categories where physical accessibility varies more. Moreover, the study may not have sufficiently considered the special characteristics of online grocery retailing when compared with other product types. Due to the marginal status of online grocery retailing, it has not yet been studied extensively in research literature. The results, however, do partly support previous findings of the connections between specific socioeconomic variables and the accessibility of services, and the customership of online stores and the intensity of online shopping activities.

Terveyden kannalta oleelliseen liikunnan harrastamiseen vaikuttavat ympäristötekijöiden lisäksi monet psykososiaaliset tekijät. Tässä tutkimuksessa selvitettiin psykososiaalisten tekijöiden sekä sosioekonomisen aseman yhteyksiä liikuntakäyttäytymiseen. Tarkoituksena oli tutkia, selittävätkö psykososiaaliset tekijät sosioekonomisen aseman mukaisia eroja liikunnan määrässä. Liikuntaa tarkasteltiin kahdella eri tasolla: vapaa-ajan liikunta ja kokonaisliikunta. Kokonaisliikunta sisältää vapaa-ajan liikunnan lisäksi työmatkaliikunnan, työhön liittyvän liikunnan sekä kaikenlaisen hyötyliikunnan. Psykososiaalisista tekijöistä tarkasteltiin liikuntaan liittyvää pystyvyyttä, liikuntaan liittyvää sosiaalista tukea, itsekontrollia ja masentuneisuutta. Sosioekonominen asema määriteltiin koulutusvuosien ja tulojen mukaan. Aineistona oli FINRISKI 2007 -tutkimuksen ositetulla satunnaisotannalla kerätty DILGOM-alaotos. Tutkittavat olivat iältään 25–74-vuotiaita suomalaisia naisia (N = 2699) ja miehiä (N = 2325). Muuttujien yhteyksiä selvitettiin ensin korrelaatioanalyysin avulla. Sekä vapaa-ajan liikunnan että kokonaisliikunnan suhdetta sosioekonomiseen asemaan tutkittiin yksisuuntaisella varianssianalyysilla. Tämän jälkeen varianssianalyysilla selvitettiin psykososiaalisten tekijöiden ja sosioekonomisen aseman yhteyksiä. Lisäksi sosioekonomisen aseman ja sukupuolen, sekä psykososiaalisten tekijöiden ja sukupuolen, interaktioita selvitettiin kaksisuuntaisella varianssianalyysilla. Psykososiaalisten tekijöiden ja sosioekonomisen aseman yhteyttä liikuntaan tutkittiin logistisella ja lineaarisella regressioanalyysilla. Korkeampi sosioekonominen asema oli yhteydessä runsaampaan vapaa-ajan liikuntaan. Sen sijaan kokonaisliikunta oli vähäisempää ylemmässä sosioekonomisessa asemassa olevilla. Psykososiaalisiin tekijöihin sosioekonominen asema oli yhteydessä siten, että liikuntaan liittyvän pystyvyyden, liikuntaan liittyvän sosiaalisen tuen sekä itsekontrollin tasot olivat korkeampia ylemmässä sosioekonomisessa asemassa olevilla. Sen sijaan masentuneisuus oli yleisempää alemmassa sosioekonomisessa ryhmässä. Korkeampi liikuntaan liittyvä pystyvyys, liikuntaan liittyvä sosiaalinen tuki ja itsekontrolli olivat yhteydessä sekä runsaampaan vapaa-ajan liikuntaan että kokonaisliikuntaan. Masentuneisuus puolestaan oli yhteydessä vähäisempään vapaaajan liikuntaan ja kokonaisliikuntaan. Lisäksi liikuntaan liittyvä pystyvyys, liikuntaan liittyvä sosiaalinen tuki sekä itsekontrolli selittivät sosioekonomisen aseman mukaisia eroja vapaa-ajan liikunnassa. Masentuneisuuden yhteyttä ei analyyseissa todettu. Kokonaisliikunnan ja sosioekonomisen aseman negatiiviseen yhteyteen psykososiaalisilla tekijöillä ei ollut vaikutusta. Keskeisiä lähteitä olivat tieteellisten vertaisarvioitujen julkaisujen artikkelit sekä Bandura, A. (1997): Self-efficacy. The exercise of control.

Yhä suurempi osa väestöstä elää yhdeksännelle vuosikymmenelle asti. Yli 80-vuotiaiden absoluuttinen ja suhteellinen lukumäärä Suomen väestöstä tulee kasvamaan erityisen nopeasti, ja yhä suurempi osa terveyden eriarvoisuudesta nousee tästä väestönosasta. Vanhusten sosioekonomisten kuolleisuuserojen on havaittu olevan samansuuntaisia kuin työikäisillä mutta suhteelliset erot ovat olleet usein pienempiä. Yleensä vanhimmat ikäryhmät ovat jääneet tutkimuksissa vähemmälle huomiolle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella sosioekonomisia kuolleisuuseroja 80 vuotta täyttäneillä suomalaisilla. Kuolleisuuserojen kehitystä tarkasteltiin jaksolla 1988–2007 ja monimuuttujamalleissa selvitettiin eri tekijöiden keskinäisiä vaikutussuhteita. Lisäksi selvitettiin, muokkaavatko perhetekijät sosioekonomisia kuolleisuuseroja. Tutkimuksessa käytettiin Tilastokeskuksen muodostamaa yksilötasoista rekisteriaineistoa. Aineisto sisälsi tietoa sosioekonomisista tekijöistä ja kuolemantapauksista. Aineistossa havaittiin 328 749 kuolemantapausta 80 vuotta täyttäneessä väestössä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sekä kokonaiskuolleisuutta että kuolemansyittäistä kuolleisuutta. Kuolleisuuslukujen ja elinajanodotteiden trendejä tarkasteltiin periodilla 1988–2007. Elinajantauluista saatuja elinajanodotteita tarkasteltiin sosioekonomisten tekijöiden mukaan ja muutoksien syyt dekomponoitiin kuolemansyittäin. Monimuuttujamalleissa käytettiin menetelmänä Coxin suhteellisten vaarojen mallia. Kuolleisuus oli korkeinta alemmissa sosioekonomisissa ryhmissä. Sosioekonomiset kuolleisuuserot pysyivät koulutuksen ja sosiaaliryhmän osalta vakaina tutkimusjaksolla, mutta tulojen mukaiset erot supistuivat. 80 vuotiaan elinajanodote kasvoi miehillä 6,4 vuodesta 7,5 vuoteen ja naisilla 7,7 vuodesta 9 vuoteen. Erot olivat sosiaaliryhmän ja koulutuksen mukaan alimman ja ylimmän ryhmän välillä noin yhden vuoden ja tulojen mukaan hieman enemmän. Yksilön veronalaiset tulot ja kumuloitunutta asuntovarallisuutta kuvaavat determinantit olivat koulutusta ja sosiaaliryhmää voimakkaampia kuolleisuuden ennustajia. Kulutuspotentiaalia mittaava asuntokunnan käyttötulojen yhteys kuolleisuus oli heikko, ja pienin kuolleisuus havaittiin alimmassa käyttötulojen kolmanneksessa. Sosioekonomiset kuolleisuuserot olivat korostuneimpia iskeemisissä sydäntaudeissa ja hengityselintaudeissa sekä miehillä keuhko- ja mahasyöpäkuolleisuudessa ja naisilla muissa sydäntaudeissa. Tapaturmaiset, väkivaltaiset ja alkoholiperäiset kuolemansyyt olivat tutkimusväestössä harvinaisia, eikä niissä havaittu suuria sosiaalisia eroja. Avioliitto näyttäytyi huono-osaisuudelta jossain määrin suojaavana tekijänä. Yksinasuvilla ja naimattomilla vanhuksilla tuloihin ja asunnon varustelutasoon liittyvät kuolleisuuserot olivat suurempia kuin muilla. Kuolleisuuserot olivat pääosin samansuuntaisia kuin aiemmassa tutkimuksessa havaitut. Suhteelliset kuolleisuuserot olivat pienempiä kuin nuoremmissa ikäryhmissä löydetyt. Tutkimus antoi tukea elämänkulun selitysmallille kuolleisuuserojen ymmärtämisessä. Suorat materiaaliset terveyserojen selitykset näyttäisivät olevan 80 vuotta täyttäneessä väestössä vähemmän merkityksellisiä, johtuen osittain valikoivasta laitostumisesta. Sen sijaan avioliiton suojaava vaikutus ja psykososiaaliset tekijät nousivat keskeisiksi. Suuret erot sydäntauti-, hengityselin- ja osittain syöpäkuolleisuudessa viittaavat siihen, että elämänkaaren aikainen terveyskäyttäytyminen vaikuttaa sosiaalisten kuolleisuuserojen syntyyn myös kaikkein vanhimmassa väestönosassa.